Postaan 1-3 kertaa viikossa. Väijyn yleisellä tasolla päivittäin 1-3 somekanavaa seurantani mukaan noin tunnin. Postauspäivänä ajatukseni pyörii postauksen ympärillä. Kurkkaan välillä kuinka moni tykkäsi, kuka tykkäsi ja kuka ei, kommentoiko joku. Hävettää, olen kuin epävarma murrosikäinen, kierroksilla. Mielialani vaihtelee innostuksen, kärsimättömyyden ja ahdistuksen välillä. Lisää, lisää, tykkäyspalkintoja, lisää. En tunnista itseäni, ja faktisesti en olekaan oma itseni vaan dopamiinikännissä.

Dopamiini on aivokemikaali, joka muuttaa aivojen toiminnan ja palkitsemisjärjestelmän. Se antaa hetken mielihyvää. Pieniä määriä dopamiinia tarvitsemme, mutta sen perusidea on vaatia sinulta koko ajan lisää ja suurempia määriä. Dopamiinimäärämme saattavat olla nyt 10- tai 100-kertaisia. Jotkut ovat siksi aloittaneet dopamiinipaaston. Dopamiinia saa nikotiinista, heroiinista, kokaiinista, sokerista, alkoholista, kofeiinista ja monesta muusta asiasta. Osan näistä tuomitsemme haitallisiksi. Dopamiini on narkoottinen hormoni. Se vie sinulta oman tahdon ja elämänhallinnan, kun sille antaa vallan.

Ja aivan kuin Pablo Escobar, somen luojat, maailman suurimmilla resursseilla ja parhaalla osaamisella varustettuna, haluavat kasvattaa asiakaskuntaansa ja käytön frekvenssiä, sillä dopamiinia he tarjoavat, pikaista mielihyvää. Meidät on tieteellisesti ja käänteisin metodein aivopesty. Olemme orjia. Ei voi puhua hyvinvoinnista, tasapainosta ja onnellisuudesta, jos on puhelinnarkkari. Se on psykofyysisesti täysin mahdotonta ja siksi valhe.

On eri asia syödä kahdesti viikossa karkkia tai juoda viiniä kuin käydä somessa vartin välein. Ajatella sitä alati. Riippuvuuden määritelmä yksinkertaisuudessaan on se, että jokin asia hallitsee elämääsi. Puhelin hallitsee jo enemmistön elämää kokonaan. Yhdysvalloissa parin vuoden takainen tutkimus osoitti 18-24 -vuotiaiden naisten viettävän 10 tuntia päivässä puhelimessa. He koskevat puhelimeen noin 200 kertaa päivässä. Saman voi todistaa katsomalla missä tahansa ympärilleen. Puhelimet ovat kädessä, taskussa, mukana kaikkialla, ja se piippaa koko ajan. Eikä se ei häiritse vain käyttäjäänsä vaan jokaista ympärillä.

Meidät on luotu luonnolliseen elämänvauhtiin, se on meidän dna:ssa. Ja sen peräänhän huudellaan elämäntapavalmennuksissa. Teollinen aika noin 150 vuotta sitten sekoitti jo päämme sisäistä systeemiä, ja meistä tuli kalenteriin sidottuja. iPhone lanseerattiin 13 vuotta sitten, perään tuli applikaatiot. Vuosikymmenessä ihmismieli koki historiansa suurimman shokin. Seuraukset ovat radikaalit ja kohta aivorakenteessamme peruuttamattomat. Enemmistö kutsuu sitä edistykseksi, mutta pysähdy hetkeksi, ja vastaa itsellesi rehellisesti, voitko sinä nyt paremmin kuin ennen? Ovatko ihmissuhteesi syventyneet?

Vastaus on ei. Tiedossa on hyvin pitkä lista asioita, jotka ovat tapahtuneet ja tapahtumassa alta 10 vuoden addiktion jälkeen. Keskittymishäiriöitä ja ahdistusta ei ole ikinä mitattu niin paljon kuin nyt. Parisuhteiden pituudet ja määrät tippuvat koko ajan, sillä läsnä ei osata olla, se tärkein ei riitä. Onhan emojit niin paljon helpompi ja terveempi tapa keskustella sekä avata omaa sydäntä. Ihmiset kokevat vieraantuneisuutta ja yksinäisyyttä. Itsetunto-ongelmista kärsiviä on enemmän. Kun jokaisella on oma media eli markkinointikanava, minäkeskeisyyden ja narsismin määrä on kasvanut.

Suojaamattomin ryhmä on lapset. Heidät kasvatetaan kiinni laitteisiin, mitkä ovat korvanneet vanhempien läsnäoloa. Käytännössä heillä ei ole valinnan mahdollisuutta, sillä ihan kuin karkki, kyllä lapsi haluaa mielihyvää lisää. Lapsi ei osaa sanoa ei. Facebookin ja TikTokin nokittelun ytimessä on vallan ja markkinaosuuksien lisäksi nuoret kohderyhmät. Seuraava sukupolvi on aikaisempiakin helpompi alistaa jo taaperosta brändien kuluttajiksi. Sehän on jokaisen brändin brief: haluamme nuoret asiakkaiksi. Kuluttajasuojassa on lakeja lapsille kohdistuvaan markkinointiin, mutta TikTokhan ei ole markkinoiva ja kaupallinen brändi, eihän? Sehän on vaan sellainen kiva palvelu kuten kaikki muutkin tosi kivat platformit.

Isossa kuvassa ensi kertaa yli sataan vuoteen tutkittu älykkyysosamäärä on tippumassa. Yleissivistys on jo kuilun partaalla, samoin myötätunto. Algoritmit tarjoavat laitteisiisi vain mielipiteitä ja dataa, joista olet osoittanut olevasi ennestään kiinnostunut. Älyämme ei ruoki leveys tai uteliaisuus vaan kapea syvyyskupla. Rasisti seuraa rasismiin kannustavia feedejä eikä puhelin muuta tarjoa. Hänestä tulee enemmän rasisti. Suvakeille, joka on siis ruma sana, käy samoin, heidän minäkuvansa ylivertaisuus muihin vahvistuu joka syötteestä. Maailmankuvamme on muuttunut mustavalkoiseksi. Emme ymmärrä toisiamme, koska seuraamme vain itsemme kaltaisia.

Kuka tästä hyötyy? Ne jotka kuvailivat kaikkea edellistä visioissaan onnelliseksi maailmankyläksi, jossa kaikki ovat toistensa kavereita ja yhteydessä toisiinsa. Vitsi, miten hienoja neroja ja maailmanparantajia! Ai niin, koska nämä tahot ovat pörssissä ja niiden ainoa tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, visio on läpimätä valhe. 4, 6 tai 8 Isoa kuten näitä yrityksiä kuvaillaan, eivät ole kiinnostuneet pätkääkään sinun hyvinvoinnistasi. Sekin on jo moneen kertaa todistettu, mutta se ei vähennä käyttöä. Siinä sivussa menetimme yksityisyytemme, sinun minuutesi. Sitä ei ole, se myydään eniten tarjoavalle tai se on Kiinan valtiolla myöhempää käyttöä varten. Näiden imperiumien monopoli on niin kolossaalista luokkaa ettei niitä todennäköisesti voida enää yhdenkään valtion tai liittovaltion toimesta pysäyttää. Jäljelle jää enää kansat kaikkialla, me.

Jokainen päättää itse. En ole tavannut vielä yhtään ihmistä, joka sanoisi: ”mun pitäisi lisätä puhelimessa käyttämääni aikaa.” Kaikki tajuavat, että tämä on karannut käsistä, mutta naurahtaa yhä asialle, vähän punastelee, ehkä sitten joskus yhden illan voisi olla ilman, hih. Haluaisin sanoa, että tämä on elämän ja kuoleman kysymys. Ei se ole, mutta se on elämän ja henkisen tyhjyyden välinen valinta, joka mielestäni on sama asia. Siksi. Valitaan elämä.

Aiheesta on lukemattomasti artikkeleita ja ensimmäisiä kattavia tutkimustuloksia. Jos se kiinnostaa, kannattaa aloittaa lukemalla tai kuuntelemalla yhdysvaltalaisen arvostetun ajattelijan Jaron Lanierin ”10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt.”