Palaan ajassa taaksepäin. Jorma Reini ja hänen rakastajattarensa tappelivat nyrkein Reinin perheen kanssa. Ohjelmassa Hyvät, pahat ja rumat Neil Hardwick paljasta rakastajattaren nimen. Korkein oikeus tuomitsi Hardwickin ja MTV3:n maksamaan naiselle 50 000 markkaa.

Toimittajien ammattiliiton jäsenlehti Journalisti ja Helsingin Sanomat kavahtivat päätöstä. "Sananvapaudesta ei paljon kannata puhua, jos KKO rupeaa päättämään uutisten rajoista", kirjoitti HS.

Olen ymmälläni. Lehdistö haluaa itse päättää siitä, kenen yksityisyyden se ryöstää ja kenen ei. On tekopyhää väittää, että Reinin naisystävän henkilöllisyydellä olisi ollut mitään uutisarvoa. Kyseisellä ohjelmalla, kuten 7 päivää -lehdellä, ei ollut mitään journalistista missiota. Tarkoituksena oli viihdyttää kansaa, ja jos hintana oli tavallisen ihmisen loukkaaminen, sehän ei ollut hinta eikä mikään.

Koska tavallinen ihminen ei voi koskaan saada loukkaukselle todellista hyvitystä medialta itseltään, on ihan oikein, että sitä haetaan lakituvasta.

Kääntäisin Helsingin Sanomissa julkaistun lauseen toisin päin. Lehdistön etiikasta ei paljon kannata puhua, jos lehdistö haluaa yksin päättää, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Teknisesti Reinin tapauksessa kävi näin: Hyvät, Pahat ja Rumat otti naiselta yksityisyyden ja myi sen eteenpäin tv-kanavalle, joka puolestaan myi sen mainostajille. Ymmärrän, että yksityisyys on kauppatavaraa, jos myyjänä on haltija itse, mutta jos lehti tai tv-ohjelma ryöstää sen tavalliselta ihmiseltä jollain tekopyhällä selityksellä, se on eettisesti kestämätöntä.

Valitettavasti yksityisyys kaventuu jatkuvasti. Miksi Seiskassa olisi otsikko, jonka mukaan Tanjan rakas pakoilee julkisuutta, ellei joku ajaisi häntä takaa?