Muutama kuukausi sitten olisi ollut mahdoton ajatus, että Suomeen saataisiin vakavaa keskustelua viinien ulosmyynnistä ravintoloista. Kun koronakriisiä on kulunut vasta kuukausi, keskustelu on käynnissä, joskin vielä yksipuolisesti.

”Jos elinkeinotoimintaa voidaan rajoittaa lailla muutamassa viikossa poikkeustilan vuoksi, onnistuu varmasti viinin myyntilupa ulos myös viikossa. Nyt on sen hetki”, tviittasi ravintolakulttuurin koronainnovaatioiden kasvoksi noussut Henri Alén viime viikolla.

Ravintolat ovat pulassa, mutta niillä sentään on mahdollisuus innovoida uusia tapoja yrittää.

”Viinimaahantuojan kädet ovat tässä tilanteessa sidotut”, toteaa helsinkiläisen Viinitien toimitusjohtaja Toni Immanen lakiin viitaten.

Ennen koronaa Viinitien myynnistä noin 80 prosenttia oli ravintoloihin ja loput 20 Alkoon . Immanen korostaa, että jako on seurausta siitä, että Viinitie on keskittynyt pieniin eurooppalaisiin tuottajiin, laatuun ja viinikulttuuriin.

”Tämä on alalle leimallista: Michelin-kokki voi uudistaa konseptiaan ja vähentää poikkeustilan aiheuttamaa vahinkoa. Viinikulttuurin kehittäjille itsensä auttaminen on kokonaan kiellettyä”, Immanen sanoo.

Suomalaisen ravintolakulttuurin kehittyessä moni sadoista pienistä viinimaahantuojista on nimenomaan keskittynyt ravintolakenttään.

”Maassamme on satoja maahantuojia ja monta sellaista, jotka keskittyvät ravintolakauppaan. Heiltä vedettiin matto alta”, lisää Viinitien Wine Embassador, MW Heidi Mäkinen.

Viranomaisilta ei apua ainakaan toistaiseksi ole tullut. Suhtautuminen on ravintola-alalla tulkittu jopa välinpitämättömäksi. Viisi Tähteä -kulinaristimedian mukaan STM:ssä on kommentoitu, ettei alan ehdotuksia ehditä edes lukea otsikkoa pidemmälle.

”Aika outoa, kun ottaa huomioon, miten paljon maksamme veroja”, Toni Immanen sanoo.

Keskusteluyhteyden puuttuminen tuntuu ammattilaisista absurdilta. Immanen, Mäkinen ja Viinitien kaupallinen johtaja, MW Pasi Ketolainen ovat urakoineet viime viikot ratkaisujen löytämiseksi.

”Nyt pitäisi höllentää alkoholilakiin liittyviä rajoituksia, siitä on hyviä tuloksia”, Immanen sanoo.

Hän viittaa viimevuotiseen uudistukseen, joka mahdollisti vahvempien oluiden myynnin ruokakaupassa, mutta itse asiassa vähensi alkoholin kulutusta.

”Tässä tilanteessa uudistuneet ravintolat ovat korkealaatuisia. Kuluttajat, jotka niitä käyttävät, ovat vastuullisia. Alkoholinsa haluava hakee sen monopolista. Ongelmakulutus tuskin tulee ravintolapuolelta”, Heidi Mäkinen kommentoi.

Kolmikko korostaa, että alkoholin myynnin valvonta toimii ravintoloissa normaalistikin. Huoli ravintola-alan tulevaisuudesta on kova.

”Työpaikkojen turvaamisesta on puhuttu paljon. Pientä joustavuutta odottaisi”, Pasi Ketolainen lausuu.

”Valvonta kyllä toimii, kuten marketin kassallakin. Erityistilanteessa ulosmyynti voisi tuntua järkevältä kokeilulta. Kaikenlainen luovuus tuntuu olevan valtiolle uutta. Toki tämä koskee kaikkia palvelualoja.”

Viinitien työntekijät ovat pistäneet tuulemaan poikkeustilan aikanakin, lain sallimissa puitteissa. Laatuviinien markkina keskittyy vahvasti eteläiseen Suomeen, ja Immasen mukaan Viinitie on onnistunut lisäämään myyntiään Alkolle 70 prosenttia. Viestintää Alkon suuntaan on lisätty, ja välillä on päästy myymään senkin takia, että muilla maahantuojilla on ollut toimitusvaikeuksia maailmalta.

Myynnin kasvattaminen on kuitenkin vaatinut pitkiä päiviä ja huomattavia investointeja markkinointiin.

Viinitie on myös mainostanut kriisin aikana Helsingin Sanomien ja Hufvudstadsbladetin etusivuilla. Ilmoituksessa oli hyvin Alkossa myyvä samppanja, mutta myös lista ravintoloista, joita Viinitie suosittelee.

Kaverin auttaminen kriisiaikana on tärkeää, Immanen sanoo. Hän pelkää jopa konkurssiaaltoa nimenomaan ravintolakulttuurin edelläkävijäpäässä eli keittiömestarivetoisissa ravintoloissa, joista monet ovat Viinitien asiakkaita.

Vaarassa eivät ole vain sadat yritykset, vaan myös Suomeen kehitetty eurooppalainen ravintola- ja viinikulttuuri.

”Tämä uhkaa kaikkea viinikulttuurin eteen tehtyä hyvää työtä.”