kommentti

Joanna Palmén 5.4.2017 11:56

Evankelisluterilainen kirkko keskittyy nyt ydinliiketoimintaansa

Joanna Palmén

Kirkko löytyy vuonna 2017 yllättävistä paikoista, kuten "punavihreistä rähinöinneistä".

Muistatteko vielä syksyn 2010? Kristillisdemokraattien silloinen puheenjohtaja Päivi Räsänen kertoi Ylen A2-illassa kielteisiä mielipiteitään homoseksuaalisuudesta ja homoavioliitosta. Syntyi ennennäkemätön kirkkoloukkaantuminen.

Seuraavana keväänä nousi kohu kristillisen nuortenmedian Nuotan Älä alistu! -kampanjasta, jossa nuori tyttö kertoo videolla eheytyneensä biseksuaalisuudesta uskon avulla. Pääosin näiden kahden kohun vuoksi Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta erosi vuoden aikana 84 000 ihmistä.  

Ja sitten vuonna 2013 Päivi Räsänen piti Kansanlähestysseuran kesäpäivillä puheen, jossa esitti, että Raamatun ohjeet menevät joissain tapauksissa kansallisen lain edelle. Kirkosta erosi heinäkuussa yli 11 000 ihmistä.

Evankelisluterilaista kirkkoa kävi hieman sääliksi. Nämähän eivät edes olleet kirkon virallisia kannanottoja tai opin edustajia. Tuntui, ettei kirkon viestintä voi onnistua millään – sanoi kirkko homoista mitä tahansa, joku suuttuu. Kun eduskunta vuonna 2014 hyväksyi sukupuolineutraalin avioliittolain ja arkkipiispa Kari Mäkinen iloitsi asiasta Facebookissa, sekin aiheutti runsaasti kirkostaeroamisia. Myös syksyllä 2015, kun Mäkinen puhui lämpimästi turvapaikanhakijoiden puolesta, eroja tuli tavallista enemmän.

Eroamiset osaltaan vaikeuttivat seurakuntien taloustilannetta niin, että 2010-luvun alkupuolella kirkon henkilöstö väheni, useat seurakunnat kävivät yt-neuvotteluja ja myivät omaisuuttaan. Nyt taloustilanne on paremmin tasapainossa, mutta kirkkoon kuuluu enää 71,9 prosenttia suomalaisista. Kaupungeissa prosentit ovat pienimpiä. Helsinkiläisistä evankelisluterilaiseen kirkkoon kuului viime vuoden lopussa 54,3 prosenttia. Kaupunkien kirkot ja niiden työntekijät ovat kuitenkin niitä, jotka ovat vihdoin saaneet kirkon julkisuuskuvan kääntymään.

Nykyään kirkko löytyy yllättävistä paikoista. Kallion kirkko alkoi lokakuussa soittaa kellojaan Aleppon sodan uhreille, ja tempaus levisi ensin ympäri Suomen ja sitten maailmalle.

Viime sunnuntaina useissa seurakunnissa ympäri Suomen luettiin esirukousten lomassa kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Seurakunnissa painotettiin, etteivät ne pyri arvostelemaan viranomaisten toimintaa vaan toimimaan inhimillisyyden puolesta.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla osoitettiin maanantai-iltana mieltä afgaanien pakkopalautuslentoa vastaan. Paikalla oli tavallisia ihmisiä, kansalaisaktiiveja, kansanedustajia, poliitikkoja – ja pappeja. Lähtöaulassa kannateltiin Afghanistan is not safe -kylttejä ja veisattiin virttä numero 600: Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan. Sulassa sovussa muun muassa Vasemmistonuorten kanssa.

Oulunkylän seurakunnan pappi Marjaana Toiviainen on jo vuosien ajan esiintynyt turvapaikanhakijoiden, romanikerjäläisten ja muiden hädänalaisten auttajana. Hän vastusti maanantai-iltana pakkopalautuslentoa muun muassa seisomalla poliisiautojen tiellä.

Arkkipiispa Mäkisen ja Helsingin piispan Irja Askolan puheet ja esiintymiset ovat jo muutaman vuoden ajan olleet liberaalin somekansan suosiossa. Niitä linkitetään ja saatteeksi kirjoitetaan WORD tai sydänhymiöitä. Vaikka somejakaminen on miltei yhtä uusi ilmiö kuin piispojen suosio liberaalien kaupunkilaisten parissa, on silti vaikea kuvitella, että näin olisi tehty kymmenen vuotta sitten.

Varmasti tällainen liikehdintä on taas pyllistys osalle kirkon jäsenistöä, mutta ainakaan toistaiseksi kielteinen reaktio ei ole ollut kovin huomattava. (Puolustusministeri Jussi Niinistö tosin paheksui blogissaan kirkon ja erityisesti Marjaana Toiviaisen osallisuutta ”punavihreään rähinöintiin".)

Samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen on edelleen avoin ja kipeä kysymys kirkossa, mutta senkään suhteen kirkko ei enää näytä monoliitiltä eikä Päivi Räsänen sen edustajalta.

Millä tämä imagomuutos on saatu aikaan? Se tuskin on pelkästään kirkon omaa ja varsinkaan tietoista toimintaa vaan jonkinlainen reaktio maailman tapahtumiin, aikaamme ja sen ongelmiin.

Mutta on kirkko jotain tehnyt oikein. Bisneskielellä se on keskittynyt ydinliiketoimintaansa: lähimmäisenrakkauteen.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö