Kommentti

Sofia Virtanen 20.6. 12:38 päivitetty 20.6. 12:50

Jääkiekkoilijat korkeakulttuurin ystävinä

Sofia Virtanen

Kirjallisuus ja marginaalitaide saivat ystäviä yllättävältä taholta.

Millainen hahmo tulee ensimmäisenä mieleen sanaparista "suomalainen miesjääkiekkoilija"? Kerronpa oman mielikuvani.

Jörrikkämäinen tyyppi rakastaa jääkiekon pelaamista. Mikään supliikkimies hän ei ole, mutta vastaa luontevan ytimekkäästi urheilutoimittajien "Miltä nyt tuntuu?" -kysymyksiin. Vaimo tai tyttöystävä on Miss Suomen perintöprinsessa vuodelta X ja/tai ammattimalli. Joukkuetovereiden kanssa meininki on äijäilyä: toisille tehdään jäyniä, taputellaan olalle, ja liigavoiton tai maailmanmestaruuden koittaessa uidaan yhdessä suihkulähteessä ja juodaan makuhermoille siinä tilanteessa tarpeettomankin hienostunutta samppanjaa voittopokaalista. Äskeisen virkkeen pituus tuskastuttaisi kiekkoilijastereotyyppiä. Hän suosii lyhyempiä lauseita, esimerksi: "Ny rillataan!"

Vaan unohtakaa moinen kärjistys. Tämän kesän puhjetessa kukkaan opimme, että nykyjääkiekkoilijoista on myös korkeakulttuurin ystäviksi. MM-kultaa voittaneen leijonajoukkueen maalivahti Kevin Lankinen toi esiin lukuharrastustaan ja tuli samalla paljastaneeksi, että keskustelee kirjoista myös muutamien joukkuetovereidensa kanssa. Tähän "lukupiiriin" kuuluu muiden muassa kansan erityissankariksi finaalimaaleillaan noussut Marko "Mörkö" Anttila.

Suomen edellisessä MM-kultajoukkueessa 2011 pelannut puolustaja Topi Jaakola puolestaan yllätti lahjoittamalla 50 000 euroa Ylen edesmenneen radiotoimittajan Perttu Häkkisen muistosäätiön pesämunaksi. Säätiö aikoo tukea Häkkisen arvostamia asioita, muun muassa salatieteiden ja uskontojen tutkimusta, underground-kulttuuria ja valtavirrasta poikkeavaa kuvataidetta ja kirjallisuutta.

MM-jääkiekko on koko kansan viihdettä. Todennäköisesti lähinnä joukko itsetietoisia kulttuurisnobeja – sellaisia, joille kirjallisuus ja muu korkeakulttuuri ovat jo valmiiksi tärkeä osa elämää – kokee MM-voittoa kohtaan täyttä välinpitämättömyyttä. Jääkiekkoilijat omine henkilöbrändeineen toimivatkin kulttuuriharrastuksen ilmaisena mainoksena kaikille muille suomalaisille, juuri niille jotka eivät ole upputuneet pelkästään korkeakulttuuriin, vaikka saattavatkin sitä harrastaa.

Kevin Lankinen kertoi lukevansa erityisesti tietokirjallisuutta, mutta Helsingin Uutisten haastattelussa toukokuussa hän mainitsi lukevansa parhaillaan amerikkalaiskirjailija Hanya Yanagiharan romaania Pieni elämä. Yli 900-sivuinen kirjajärkäle ei ole sisältönsäkään puolesta niitä kevyimpiä kesäromaaneja: sen teemoihin kuuluvat esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö, masennus ja miestenväliset ihmissuhteet.

Pian romaanin suomennoksen kustantaneen Tammen toimitusjohtaja Timo Julkunen kirjoitti somessa: "Lankisen lukupiiri laittoi myös kustantamossa höpinää tötteröön! Painos tiukilla. #onnääleijonat #lankisenlukupiiri". Alle viikon päästä haastattelusta kustantamo tilasi kirjasta uuden painoksen.

Hetken verran minua riemastutti ajatus kiekkofaneista, jotka idolinsa innoittamina päättävät lukea romaanin ensi kertaa sitten viime vuosituhannella pidetyn koulun pakollisen kirjaesitelmän ja pettyvät jo toiselle sivulla tekstin vaativuuten ja kummallisuuteen. Koska jääkiekko tosiaan on sitä koko kansan viihdettä, näin ei kuitenkaan todennäköisesti ole.

Veikkaan, että enimmäkseen romaanin ovat innostuneet ostamaan ja lainaamaan kirjastosta jo valmiiksi jonkin verran lukemista harrastavat, jotka eivät vain olleet kuulleet kirjasta ennen kyseistä juttua. Monet heistä ovat tietenkin tyylikkäitä keski-ikäisiä naisia, eivät mitään suihkulähteessä paidatta hyppijöitä ja sikspäkki päässä hoipertelijoita.

Yksi asia on silti varma. Erityisesti poikien lukuharrastuksen vähäisyydestä huolestuneet voivat olla iloisia, koska jääkiekkoilijat näyttävät uudenlaista miehen mallia. Sellaista, jossa ei tarvitse valita joko valtavirtaa urheilujuhlineen tai friikkiyttä jonkin ylevän harrastuksen parissa. Voi saada molemmat.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö