Kommentti

Marjo Ollikainen 22.2. 10:21 päivitetty 17.5. 13:27

Onko Finlaysonin yritysaktivismi vain nätti sana markkinoinnille?

Marjo Ollikainen on Talouselämän toimituspäällikkö.

Markkinointi-irvailun sijaan on syytä kysyä, onko Finlayson lisännyt suomalaisten tietoisuutta yhteiskunnan ikävistä ilmiöistä.

Menestyvät järjestöt -tapahtumassa puhuttiin viime viikolla yritysaktivismista. Olin mukana paneelikeskustelussa, jossa muun muassa Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttila kertoi Finlaysonin yritysaktivismista.

Euroclear Finlandin viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Pekka Isosomppi haastoikin nopeasti Kurttilaa toteamalla, että yritysaktivismin sijaan Finlaysonin naisen euro- ja Tom of Finland -kampanjat ovat vain markkinointia, jonka päätavoitteena on myydä lakanoita.

Olin tietysti taipuvainen komppaamaan Isosomppia, koska olemmehan kaikki oppineet, että ”yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille”.

Kurttila kiisti väitteen jyrkästi. Yritysaktivismi eli arvoihin ja merkityksellisyyteen keskittyminen on tapa toimia ja tehdä tekoja, hän sanoi. Yritysaktivismilla on merkitystä yrityksen työntekijöille ja se on tapa saada aikaan muutoksia, tapa tehdä maailmasta vähän parempi paikka jälkipolville.

Yritykset voisivat siis nykyistä paljon rohkeammin ottaa roolia yhteiskunnallisten epäkohtien esiintuojina. Yrittäjien tehtävä ei ole kuitenkaan ratkaista ongelmia, vaan herättää keskustelua, haastaa ja provosoida, Kurttila totesi.

Finlayson on viime vuosina kampanjoinut ja markkinoinut näyttävästi farkkujen ja lakanoiden kierrättämisen sekä palkkatasa-arvon puolesta.

Tom of Finland -lakanoillaan se on ottanut kantaa sukupuolisen syrjinnän vastustamiseksi ja nyt Finlayson tukee World Visionin Pelasta pimppi -kampanjaa tyttöjen silpomisen kieltämiseksi.

Jossakin välissä Finlayson lanseerasi kansaa kuohuttaneet Jesus-lakanat, joita se markkinoi kestävänä ratkaisuna luvaten niille 50 vuoden takuun.

Palkkatasa-arvolle ei ole kuitenkaan edelleenkään tapahtunut mitään, liian moni suomalainen vastustaa kaikkea vähänkin totutusta poikkeavaa, eikä suomalaisten kulutustottumuksissakaan juuri näy muutoksia.

Finlaysonille Kurttilan kampanjoinnista sen sijaan on ollut hyötyä. Yrityksen tilikauden voitto vuonna 2016 kohosi 1,3 miljoonaan euroon edellisvuoden 329 000 euron sijaan. Yhtiön liikevaihto kasvoi 53 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

Pelkän markkinointi-irvailun sijaan on kuitenkin syytä kysyä, onko Finlayson lisännyt suomalaisten tietoisuutta yhteiskunnan ikävistä ilmiöistä.

Puhuisimmeko naisten palkoista ja ilkeästä homottelusta yhtä paljon, jos Finlayson vain tyytyisi turvallisesti painamaan lakanoihinsa kukkia ja muumeja?

Olisimmeko me toimittajat ilman Finlaysonin kampanjaa kirjoittaneet taustoittavia artikkeleita siitä, mitä naisen eurolla tarkoitetaan ja mistä se johtuu? Väitän, että emme, ainakaan sillä hetkellä.

Ehkä jotakin kertoo se, että Finlayson on mitattu Suomen kuudenneksi hyvämaineisimpien yritysten joukkoon, ja Kurttila on valittu Pohjois-Euroopan viidenneksi vastuullisimmaksi yritysjohtajaksi.

Yritysaktivismi voi siis todella olla muuta kuin vain nätti sana yrityksen strategiassa. Yrityksillä on painoarvoa, hyvät yhteiskuntasuhteet sekä vaikutusvaltaa. Miksi ne eivät käyttäisi valtaansa myös hyvän puolesta.

Rohkea aktivismi voi näkyä paitsi viivan alla, myös hyvänä työnantajamaineena. Yhä useampi haluaa tehdä työtä, jossa kokee voivansa vaikuttaa siihen, että hyviä asioita tapahtuu.

Ehkä meidän kaikkien pitäisikin miettiä vähemmän sitä, mihin lokeroon mikäkin -ismi laitetaan ja pyrkiä itse vaikuttamaan enemmän.