Kommentti

Saara Koho 3.12. 11:00

Onko Suomi tosiaan liian pieni maa yritysjohtajien mielipiteille?

Arttu Laitala
Saara Koho on Talouselämän ja M&M:n toimittaja.

Yhdysvalloissa isojen yritysten toimitusjohtajat ovat ryhtyneet monenlaisten yhteiskunnallisten kysymysten puolestapuhujiksi.

Helsingin Sanomat kiinnitti viikonloppuna huomiota siihen, että suomalaisen yritysmaailman huipulla ei ole lainkaan tunnettuja johtajia, jotka edustaisivat seksuaalivähemmistöjä ja puhuisivat asiasta julkisesti.

Aalto-yliopiston työelämäprofessorin Pekka Mattilan mukaan ilmiössä korostuu Suomen pienuus: niin sanottu massan logiikka vaikuttaa siihen, kuinka paljon ihmiset ja yritykset voivat segmentoida itseään.

Isommilla markkina-alueilla toimivat suuret yritykset voivat helpommin ajaa selkeästi tiettyjä arvoja kuin syrjäisemmillä markkinoilla operoivat pienet firmat.

"Pienellä paikalla et oikein voi olla yhtään mitään, kun ei tiedä, kuinka vapaamielinen on riittävän vapaamielinen mutta ei liian vapaamielinen, jotta ei suututa muita", Mattila totesi Hesarin jutussa.

Mattilan analyysissa on perää. Suomalaiset yritysjohtajat ovat varovaisia ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. He pysyvät mielellään omalla tontillaan, kommentoivat vain yritykseensä ja toimialaansa liittyviä asioita.

Talousvaikuttaja Björn Wahlroosin tapaiset värikkäät keskustelijat ovat meillä harvassa, samoin Finlaysonin tapaiset kantaaottavat yritykset.

Esimerkiksi tavaratalo Kärkkäisen vastainen boikotti on jäänyt meillä laihaksi, luultavasti käytännön syistä. Yrityksillä ja yrittäjillä ole pokkaa purra ruokkivaa kättä.

Yhdysvalloissa, isolla markkinalla, aktivistitoimitusjohtajien kirjo on paljon laajempi. Isojen yritysten toimitusjohtajat ovat ryhtyneet monenlaisten sosiaalisten kysymysten puolestapuhujiksi.

Applen Tim Cook ajaa LGBTQ-kansalaisten asemaa, Salesforcen toimitusjohtaja Marc Benioff vastustaa syrjintää ja Merckin toimitusjohtaja Kenneth Frazier rasismia.

Aktivistijohtajia tutkineet Aaron K. Chatterji ja Michael W. Toffel uskovat, että ilmiö leviää Yhdysvaltain ulkopuolelle ja kehittyy maailmanlaajuiseksi liikkeeksi.

Tutkijoiden logiikka on tämä: Mitä useammat johtajat ilmaisevat julkisesti kantansa sosiaalisiin ja poliittisiin kysymyksiin, sitä enemmän johtajien odotetaan toimivan niin. Twitterin aikakaudella hiljaisuus pannaan entistä herkemmin merkille.

Toisiin kysymyksiin on kuitenkin helpompi ottaa kantaa kuin toisiin. Global Strategy Groupin tutkimuksen mukaan amerikkalaiset hyväksyvät yritysaktivisimin helpommin talouden saralla kuin yhteiskunnallisissa kysymyksissä.

Vastaajista valtaosan mielestä yritykset voivat ottaa kantaa esimerkiksi minimi- ja samapalkkaisuuskysymyksiin, ympäristöasioihin, oman toimialansa asioihin ja vanhempainvapaisiin. Sen sijaan aborttioikeus, kannabiksen laillistaminen, transsukupuolisten oikeudet ja aselait olivat asioita, jotka amerikkalaisten mielestä eivät kuulu yritysten tontille.

Toivottavasti suomalaisten johtajienkin kuonokoppa irtoaa lopulta. Yritykset ovat merkittävä osa yhteiskuntaa, isoja vallankäyttäjiä ja työllistäjiä. Niiden esimerkillä on merkitystä.

Kaipaan lisää rohkeasti mielipiteensä kertovia johtajia. Hyvä esimerkki on henkilöstövuokraus- ja rekrytointiyhtiö Baronan toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmanen. Hän totesi elokuussa Talouselämän haastattelussa, että suomalaisten on tunnustettava tosiasia: yritykset tarvitsevat enemmän työntekijöitä ulkomailta, koska täällä Suomessa heitä ei ole tarpeeksi.

"Tarvitsemme kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia töihin. Jo pelkästään it-alalla tarve on tuhansia", hän linjasi.