Kommentti

Aleksi Ylä-Anttila 7.12.2017 11:34 päivitetty 8.12.2017 08:05

Tänään en hauku kotimaatani

Outi Järvinen

Satavuotiaassa Suomessa parasta ovat suomalaiset itse. Tätä ei kannata unohtaa.

Monille Linnan juhlat on itsenäisyyspäivän kohokohta. Tasavalta saa vuosittaisen annoksensa kuninkaallista glamouria, kun presidenttiparin käteltäväksi saapuu suuri joukko ansioituneita kansalaisia.

Katsellessani eilistä lähetystä tulin miettineeksi, mitkä asiat tekevät Suomesta minulle rakkaan kotimaan. Vastaus löytyi nopeasti.

Minulle Suomessa hienointa ovat suomalaiset itse. En tarkoita nyt perinteisiä suomalaisiin liitettyjä stereotypioita, kuten vähäpuheisuutta ja sisukkuutta.

Tarkoitan suomalaisten jatkuvasti tekemiä konkreettisia asioita.

Tällä viikolla Neste ja Ponsse julkistivat kampanjavideon, jolla säveltäjä Jean Sibeliuksen Finlandia-hymni soitetaan metsäkoneilla.

Typerää, aikaa vievää ja tarpeetonta, voisi joku sanoa. Ja kyllähän maailma pärjäisi aivan hyvin ilman tällaista... mielenkiintoista tulkintaa. Mutta se ei ole asian ydin.

Olennaista on, että kyseinen tempaus on tehty sekä lahjana itsenäiselle Suomelle että konkreettisena tekona, jolla pyritään edistämään työllisyyttä Suomessa. Kampanjan tarkoituksena on kannustaa ja auttaa työttömiä työnhakijoita.

Tänään kävi ilmi, että kampanja sai lentävän lähdön. Video saavutti 100 000 katselukerran rajapyykin 32 tunnissa. Jokainen videon katselukerta kasvattaa lahjoituspottia.

Positiivisen startin myötä Nesteen aiemmin lupaama 20 000 euron lahjoitussumma kasvoi 40 000 euroon. Alkuperäinen lahjoitussumma saatiin kasaan hyvin nopeasti.

Työttömien keskusjärjestö ry on kampanjan virallinen kumppani, ja kampanjan lahjoitus tehdään yhdessä järjestön kanssa tammikuussa 2018.

Työllisyys on tärkeä asia ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Toimeentulon ohella työ tuo elämään sisältöä. Suomalaisen työn tukeminen on myös ihmisten auttamista.

M&M uutisoi tällä viikolla myös hyväntekeväisyysyhdistys Hopen ja kauppakeskus Itiksen perinteisestä joulukampanjasta, jolla kerätään lahjoja pääkaupunkiseudun vähävaraisille lapsille ja nuorille. Tänä vuonna kampanjan tavoitteena on toteuttaa 1 500 joululahjatoivetta.

Molemmat uutiset osuivat sydämeeni. Ne ovat hienoja ja tuoreita esimerkkejä siitä, kuinka suomalaiset haluavat auttaa toinen toistaan.

Isoäitini kertoi minulle ennen kuolemaansa tarinoita suomalaisen maaseutuyhteisön elämästä sotienjälkeisinä vuosikymmeninä Hämeen sydämessä.

Yhteisön jäsenet saattoivat olla keskenään hyvin erilaisia. Joistakin perusarvoista pidettiin kuitenkin kiinni.

Pula-aikanakin lähimmäistä autettiin. Kun joku tunsi itsensä yksinäiseksi, hän saattoi piipahtaa visiitille lähimpään taloon. Ketään ei käännytetty ovella. Tarjottiin kahvia ja turistiin mukavia.

Nämä kertomukset kuvaavat hyvin sitä, mikä on tehnyt Suomesta ainutlaatuisen kansakunnan. Ihmisarvo on täällä jakamaton. Muita halutaan auttaa hädässä.

Tämä ei ole globaalisti tarkasteltuna itsestäänselvyys.

Tällä viikolla uutisoitiin myös ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin kampanjasta, jolla halutaan kiinnittää maailman huomio elsalvadorilaiseen naiseen, joka on tuomittu kotimaassaan 30 vuoden vankeusrangaistukseen, koska hän sai keskenmenon.

El Salvador on yksi harvoista maista, joissa abortti on täysin kielletty olosuhteista riippumatta.

Amnestyn #iamlistening-kampanja ja sen keskiössä oleva vankeuteen tuomittu Teodora del Carmen Vasquez osuivat myös sydämeeni. Tämä osuma kuitenkin kirpaisi.

Suomessa asuvien on välillä vaikea muistaa, kuinka etuoikeutettuja olemme. Täällä kansalaisista huolehditaan muun muassa sosiaaliturvan ja lahjomattoman oikeusjärjestyksen kautta. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Suomessa saa apua, kun sitä pyytää. Perusturvallisuus on korkealla tasolla.  

Tällainen ajatusketju kiihdytti mieltäni katsellessani suoraa lähetystä Presidentinlinnasta.

Ymmärsin, että en tarvitse yhtä juhlapäivää tai -tilaisuutta nauttiakseni kollektiivisesta suomalaisuuden kokemuksesta. Riittää, kun katsoo ympärilleen ja pysähtyy toviksi miettimään.

Me kaikki arvostelemme silloin tällöin kotimaatamme. Tähän olen syyllistynyt myös itse. Syinä ovat olleet pääsääntöisesti huono sää tai koulutukseen kohdistetut leikkaukset.

Meidän kaikkien tulisi kuitenkin muistaa, että yhtä huonoa asiaa kohden tapahtuu joka viikko lukuisia hyviä asioita.  Se on suomalaisten lähimmäisenrakkauden ansiota.

Siksi olen päättänyt, että tänään en lausu poikkipuolista sanaa Suomesta ja suomalaisista. Tämä on hieno maa, jossa asuminen on ajoittaisista sateista huolimatta edelleen lottovoitto.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö