Kommentti

Marjo Ollikainen 17.5. 13:03 päivitetty 17.5. 13:29

Teemme pahan virheen, jos emme kiinnostu millenniaalien arvoista

Marjo Ollikainen on Talouselämän toimituspäällikkö.

Moni rekrytoitava voi miettiä, onko yritys houkutteleva työnantaja, jos sen viesti on ”minäminäminä ja minun jatkuvat hankaluuteni”.

Millenniaalit ovat pettyneitä yritysjohtajien kykyyn vastata yhteiskunnan haasteisiin, kertoi Deloitten tekemä selvitys keskiviikkona. Millenniaalit ovat tämän vuoden aikana alkaneet epäillä organisaatioiden liiketoiminnan motiiveja ja etiikkaa.

”He selvästi kokevat, että yritysten johto keskittyy liiaksi omaan tekemiseensä ajattelematta vaikutustaan laajemmin. Mikäli yritykset haluavat palauttaa milleniaalien luottamuksen, niiden on tärkeä löytää omat tapansa vaikuttaa positiivisesti yhteiskunnassa esimerkiksi kestävien arvojen ja monimuotoisuuden kautta”, kertoi Deloitten toimitusjohtaja Tomi Pitkänen.

Ei tämä mikään yllätys voi kenellekään olla. Itse asiassa tulos on jopa odotettu.

Työnantajat kautta linjan ovat nyt noin vuoden ajan voivotelleet yhä pahenevaa työvoima- ja osaajapulaa. Samaan aikaan yrittäjät ja heidän etujärjestönsä ovat jatkuvasti murehtineet, kuinka vaikeaa ja ikävää yrityksillä on, kun kartellit päättävät kaikesta, ”jäykistävät työehtoja ja kahmivat etuja”.

Keväällä yritykset riemuitsivat näkyvästi siitä, että hallitus päätti helpottaa henkilöstä johtuvaa irtisanomista ja mahdollisuutta palkata alle 30-vuotiaita työttömiä ilman perustetta määräaikaisuudelle. Yritysten pääviesti vaikutti olevan, että jokainen rekrytoitava työntekijä on riski, josta täytyy pystyä pääsemään mahdollisimman nopeasti eroon. Hänhän voikin olla surkea työntekijä.

Totta kai yritykset ja erilaiset etujärjestöt pyrkivät vaikuttamaan siihen, että niiden tavoitteet toteutuvat. Jos pääviesti on kuitenkin jatkuvasti se, että ”täällä meillä on hankalaa, mutta työntekijät ne vasta hankalia ovatkin ”, kääntynee viesti helposti itseään vastaan. Moni rekrytoitava voi miettiä, onko suomalainen yritys houkutteleva työnantaja, jos sen viesti on ”minäminäminä ja minun jatkuvat hankaluuteni”.

Olen viime kuukausina törmännyt lukemattomiin fiksuihin ja hurmaaviin, erikokoisten yritysten johtajiin. Kesken kiinnostavan keskustelun moni heistä pudottaa saman pommin: ”Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tai politiikassa tapahtuu. Sillä ei ole meidän yrityksemme kannalta mitään merkitystä.”

Haloo! Ympäröivää yhteiskuntaa ja politiikkaa olemme myös me asiakkaat sekä ennen kaikkea potentiaaliset rekrytoitavat, ne tulevaisuuden tekijät. Ei kai menestyvä yritys voi tehdä strategiaansa ja viestiä siitä onnistuneesti, jos se ei välitä ympäröivästä yhteiskunnasta ja siellä tehtävistä talouspoliittisista päätöksistä.

Väitän, että politiikan lisäksi johtajien kannattaa seurata yhteiskunnallista keskustelua – mutta myös ennakoida sitä: kuunnella, mitä syvissä vesissä virtaa. Millaisia ovat potentiaalisten rekrytointieni arvot ja kohtaavatko ne yritykseni strategian kanssa?

Me pomot voimme kirjoittaa vaikka tietokoneen näytönsäästäjäksi Deloitten toimitusjohtajan sanat: ”Millenniaalit kokevat, että yritysten johto keskittyy liiaksi omaan tekemiseensä ajattelematta vaikutustaan laajemmin.”

Kyse on nyt siitä, millaisella viestillä yritykset palauttavat menettämänsä luottamuksen.