Kommentti

Marjo Ollikainen 12.1. 11:04 päivitetty 17.5. 13:27

Toisilleen ilkeilevät kansanedustajat rapauttavat uskoa politiikkaan

Marjo Ollikainen on Talouselämän toimituspäällikkö.

Poliitikko, haluatko olla kiusaaja, joka kylvää ja innostaa muita kylvämään ympärilleen negatiivisuutta, pahanilkisyyttä ja epäempaattisuutta?

En olisi ikinä uskonut, että alan tympiintyä politiikkaan. Nyt alkaa kuitenkin huolestuttavasti näyttää siltä. Toisilleen julkisuudessa ilkeilevät poliitikot ovat saamassa aikaan sen, että yhä useammin ja useammin politiikka jopa masentaa minua – retoriikkansa vuoksi.

Ei, minua ei kiinnosta se, että kaksi naispoliitikkoa on ollut hiihtämässä Lapissa, vaikka heidän puolueensa on kritisoinut hiihtokeskusten rakentamista tunturien kupeeseen. En myöskään innostu siitä, että erään puolueen puheenjohtajan mielestä muiden puolueiden puheenjohtajat ovat ”epäuskottavia, näkymättömiä tai jonkin sortin sosialisteja”.

Minulta poliitikon kokema ”säälinsekainen sympatia” toisen puolueen budjettiäänestyksiä kohtaan ei saa minkäänlaista sympatiaa. En saa kiksejä opposition ”niskalaukaus-” tai hallituksen ”sirkkeli ja leka” -retoriikasta.

Kaikki edellämainitut lainaukset ovat kansanedustajien viimeaikaisista julkisista ulostuloista. Toki ilkeilykommentit ovat vähemmistössä, mutta ainakin minulle ne jäävät päällimmäisenä mieleen.

Kansanedustajat ajattelevat saavansa populistisilla möläytyksillä uusia ääniä. Eduskuntavaalien äänestysprosentit ovat kuitenkin jo pitkään olleet lohdutonta seurattavaa, enkä usko räksytyksen niitä korjaavan.

Minä en halua tietää, miksi kansanedustaja on sitä mieltä, että jokin toinen puolue tai sen kansanedustaja on urpo tai kaksinaismoralistinen. Haluan tietää vaikkapa mitä kansanedustaja ja hänen puolueensa aikoo tehdä köyhyyden vähentämiseksi, työllisyyden ja lasten hyvinvoinnin lisäämiseksi, tasa-arvon edistämiseksi tai yksinyrittäjien sosiaalivakuutuksen parantamiseksi.

Äänestäjänä haluan vaikuttavaa, uskottavaa ja tulevaisuudenuskoa vahvistavaa poliittista viestintää.

Poliitikko, seuraavan kerran kun kirjoitat tiedotteen tai blogin, mieti millaisen mielikuvan haluat antaa itsestäsi ja tekemästäsi politiikasta. Haluatko olla kiusaaja, joka kylvää ja innostaa muita kylvämään ympärilleen negatiivisuutta, pahanilkisyyttä ja epäempaattisuutta?

Tai haluatko olla populistinen ilveilijä, joka hauskuutta kansaa, mutta todellisuudessa sahaa omaa oksaansa viemällä poliittiselta toiminnalta ja jopa demokratialta uskottavuutta?

Somen ja digitalisaation syystä ja ansiosta olemme nykyään kaikki omia medioitamme. Viestejä tulvii kaikkialta ja kaiken aikaa niin valtavasti, että vastaanottajille tulee helposti ähky.

Yleisradion tuoreen mediatutkimuksen mukaan yllättävänkin suuri osa median kuluttajista lukee eri välineistä pelkät otsikot. Millainen siis on se poliittinen viesti ja muistijälki, jonka juuri sinä haluat poliitikkona itsestäsi jättää?