Kommentti

Laura Kukkonen 11.9. 10:03

Utopia keinoälystä – mainospomosta tulee taivaanrannan maalari

Outi Järvinen
Laura Kukkonen on Talouselämän ja M&M-lehden toimittaja.

Mitä jos hittikappaleiden säveltämisen sijaan tekoäly suunnittelisi ja toteuttaisi mainoskampanjat?

Kuvitellaan hetki dystopian sijaan unelma, jossa tekoälystä tulee orjapiiskurin sijaan väsymätön apurimme ja myös kaupallisen luovan työn taituri.

Luovuus ja sen monet muodot on yksi viimeisimmistä siiloista ihmisen osaamisessa, joita keinoäly voi jäljitellä. Kone on kuitenkin kovaa vauhtia ottamassa myös luovaa työtä haltuunsa. Älä toki vielä peljästy, sillä tässä tekstissä tekoäly ei ole viemässä työpaikkaasi, vaan luomassa sinulle unelmahommia.

Kaikki luovat alat ja niiden tekijät kipuilevat kaupallisuuden ja "puhtaan" luovuuden ristiaallokossa. Eikö olisikin mahtavaa, jos voisimme jättää myyntityön ja taloudelliset paineet koneille? Tällöin kaikki luovat nerot saisivat keskittyä olennaiseen: ideoiden lentoon, kokeiluun, testailuun, haahuiluun, heilumiseen, kehittämiseen, innovointiin, nauramiseen, itkemiseen, uuden opetteluun, tunteisiin ja mikä tärkeintä – ihmisiin.

On joitakin luovia töitä, joiden korvaaminen tekoälyllä on haastavaa kuvitella. Kuvankäsittelyssä on jo tekoälyä, mutta fyysisen maailman hetkien, inhimillisten tunteiden ja historiallisten tapahtumien ikuistaminen on vielä ihmisen tehtävä. Samoin laulaminen on taito, jonka koneellinen korvaaminen tuntuu mahdottomalta.

Sen sijaan jonkinlaisen tarinan tai käsikirjoituksen laatiminen, musiikin säveltäminen ja ihmisten tunteiden laskelmointi onnistuvat jo tiettyyn rajaan saakka koneiltakin. Näillä taidoilla voisi syntyä jo tehokas some-markkinointikampanja. Kone laskee, millainen tarina iskee parhaiten missäkin kanavassa ja luo hahmot saman laskennan ympärille. Kun tarina on valmis, kone luo siihen sopivan jinglen ja mainossloganin. Kuvitusten ja videoiden sisällöstä riippuu, tarvitaanko tässä vaiheessa ihmistä vai ei. Tekoäly hoitaa myös tulosten analysoinnin ja oppii seuraavaa kertaa varten entistä luovemmaksi mainosnikkariksi.

Some-kampanjat vievät tällä hetkellä lukuisten ihmisten työajan isoissa ja pienissä yrityksissä. Mutta mitä, jos nämä työtunnit voisi hyödyntää luovuuden lisäämiseen, vuorovaikutukseen asiakkaiden ja kollegojen kanssa tai siihen unelmaprojektiin, joka homehtuu pöytälaatikossa?

Koneet osaavat jo luoda valokuvista maalauksen näköisiä tekeleitä ja maalauksista realistisempia, valokuvamaisia teoksia. Joissain tapauksissa on jo vaikea erottaa, onko teos ihmisen vai koneen tekemä.

Luovissa hengentuotoksissa tekijyys on hyvin olennainen asia. Sillä on paljonkin väliä, kuka taideteoksen on tehnyt tai vähintään suunnitellut. Nimi on brändi, joka vaikuttaa teoksen vastaanottavan ihmisen kokemukseen. Millaisen kokemuksen luo tieto siitä, että taideteoksen takana ei olekaan lihaa ja verta, vaan koneoppimista ja neuroverkkojärjestelmä? Kenties hämmennystä, pelkoa tai vähättelyä.

Kun alkaa miettiä, millainen merkitys tekijällä ja hänen ihmisyydellään on taiteessa, lähestyy jo taidefilosofian syviä vesiä. Väitän, että kaupallisessa kontekstissa tekijyydellä ei ole niin paljon väliä. Koneen tuottama markkinointisisältö sulatettaisiin yhtä helposti kuin koneen kirjoittamat otteluraportit. Varsinkin, jos ihmiset etukäteen varmistaisivat sisältöjen loogisuuden ja voisivat olla mukana hiomassa niitä täydellisiksi.

Tiedostan, että oma työni toimittajana on myös tulilinjalla, jos keinoälyä haluaa ajatella uhkana. Olisikohan tekoäly jo nyt kyennyt kirjoittamaan tämänkin tekstin pienellä avustuksella? Jos niin olisi ollut, tekoäly olisi säästänyt minun aikaani, jonka olisin voinut käyttää vaikka syvälliseen keskusteluun työtoverin kanssa, uusien ideoiden puntarointiin tai meditatiiviseen kävelyhetkeen luonnossa.

Ei kuulosta hullummalta, vaan täydellisen inhimilliseltä. Ja kuka maksaa viulut ja palkkani? Siitähän ei tässä utopiassa ole kyse.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö